Tohon se talo sitten tulee...

Viime viikolla sain odotetun kirjeen Seinäjoen kaupungilta rakennusvalvonnasta. Mun poikkeuslupahakemus oli mennyt läpi ja saan nyt siis sijoittaa taloni juuri sinne minne halusinkin! (tai no, melkein. Alunperin hain toista tonttia mutta koska sinne en nyt voi toiseksi tuppautua niin tämä on oikein hyvä vaihtoehto). Alunperin kaavan mukaan mun tontilla talo olisi pitänyt sijoittaa tontin etelälaidalle, jolloin takapiha olisi ollut pohjoiseen. Onneksi tuo muutos sopi myös rakennusvalvonnalle, olisi paljon vaikeampaa ollut vaikuttaa auringon liikkeisiin ja laskusuuntaan... =) Tulevaisuudessa voin siis toivottavasti nautiskella ilta-auringosta omassa ulkoporeammeessa lökötellen.

Isä ja Lasse töissä

Luvasta innostuneena viikonloppuna kävimme sitten merkitsemässä alustavasti talon paikan tontille. (Tai no, isä ja Lasse merkitsivät talon paikan, minä ja äiti sen sijaan tutustuimme uusiin naapureihini.) Samaan kortteliin muuttaa aivan ihana labradorin noutaja buddy, jonka bravuuri on keppien noutaminen metsästä. Me tulimme heti hyvin toimeen, minä heitin keppiä ja buddy nouti kiltisti, vaikka ne mun heitot olivat melko säälittäviä... hyvät naapurisuhteet ovat niin tärkeitä!
No, kyllähän mä toki välillä kävin tarjoamassa apuani, mutta jotenkin tuntui, että pojat haluasivat hoitaa tuon talon paikan merkitsemisen itse... Ja täytyy myöntää, että mulle prisma tarkoittaa tv-ohjelmaa, ei mittatyökalua...

Isä, mitta ja talon paikka.

Muutenkin tässä projektissa mun sanavarasto on laajentunut.. Tiesittekö muuten, että kattotuoli eli tarkoita kattoterassilla olevaa tuolia? (mä en tiennyt, mutta kyllä niillä raksamiehillä pokka piti). Muille blondeille tiedoksi, että kattotuoli on se kolmionmallinen pala, joka tulee sinne katolle.

Nyt sitten kun poikkeuslupa on saatu niin seuraavaksi haetaan rakennuslupaa. Ennen rakennuslupaa ei kuulemma saa puita vielä tontilta kaataa. Isä lupautui siinäkin onneksi innokkaasti avuksi, kuvitteli varmaan mielessään mut moottorisahan kanssa tontille ja totesi, että parempi tulla itse. Ei sinänsä, olisihan se hienoa osata käyttää moottorisahaa, ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla?
Jekun kanssa uuden satulan metsästäminen jatkuu... Ja innolla me myös odottelemme lunta. Maastossa ei pysty nyt juuri muuta kuin kävelemään ja Jekun mielestä maastolenkit ilman kiitolaukkaa ovat varsin turhauduttavia (eivät kuitenkaan sentään niin turhia, että mun pikku ponini vaihtaisi ne koulutreeneihin.)

Nastat alle ja menoksi!

Aiemmassa tekstissäni jo  mainitsin, että muutin Seinäjoelle mukavan työpaikan takia. Toki se ei ole ainoa syy, miksi viihdyn Seinäjoella ja Etelä-Pohjanmaalla. 32 elinvuoteni aikana olen ehtinyt asua Seinäjoen lisäksi mm. Helsingissä, Vaasassa, Turussa ja Stutgartissa. Kun asuu monessa paikassa, oppii arvostamaan kunkin kaupungin hyviä puolia. Seinäjoella nautin etenkin kaupungin reilusta, rempseästä meningistä ja tilasta ympärillä.  Pyörä ei katoa talon pihasta vaikkei sitä olekaan kahlehtinut kolmella kettingillä lyhtypylvääseen ja Citymarketiin kehtaa mennä ratsastuskamppeissa. Seinäjoella on useita yrityksiä, joille hyvä asiakaspalvelu on kunnia-asia. Hyvällä itsetunnolla varustettu ammattilainen uskaltaa näyttää ammattitaitonsa ja olla siitä rehellisesti ylpeä. (Ja tunnetustihan pohjalaisilla tuota itsetuntoa ei puutu...) Isommista kaupungeista kaipaan eniten liikkeiden pitkiä aukioloaikoja. Turun hämeentien 24h Subway pelasti monesti nälkäisen matti myöhäisen. Toisaalta Seinäjoella ei aikaa mene ruuhkissa seisoessa, täällä kun ruuhka tarkoittaa kahta traktoria yhtäaikaa Itikan risteyksessä. Seinäjoella myös tonttien hinnat ovat vielä ihan maltillisia. Nuo asuntomessualueen tontit olivat hinnaltaan 37 000- 49 000, moni turkulainen kaveri oli aika kateellinen kun kuuli noista tonttihinnoista.  Asuntomessualuehan sijaitsee lähellä keskustaa Kyrkösjärven rannalla, joten Seinäjoelta ei parempaa sijaintia voisi löytyä.  Minun tonttini on tuolla  ympyränmuotoisella Tulikivenmyllyllä.

Myös talveen varautuminen onnistuu täällä Seinäjoella helposti, pitää tässä nyt ihan mainita kaksi hyvää esimerkkiä pohjalaisesta ammattitaidosta.  Kävin viikko sitten vaihdattamassa Kiaan talvitassut alle Rengastien autotarvikkeessa ja sain aivan loistavaa palvelua. Tutut pojat ottivat Kian hellään huomaansa ja samalla minä nautin kupin kahvia. Puolen tunnin kuluttua renkaat oli vaihdettu, ilmanpaineet tarkistettu ja Kia odotti tyytyväisenä pihalla. Suosittelen!
Tiesittekö muuten, että hepoille laitetaan kanssa "talvirenkaat" alle pakkaskauden ajaksi? (kuka nyt kesärenkailla uskaltaisi kaasutella metsäteillä?) Hevosten talvirenkaita eli hokkeja ei voi ostaa rengasliikkeestä vaan niiden asentamisen tekee kengittäjä. Meidän kengittäjän Petterin palvelu on vielä asteen verran parempaa kuin rengasliikeessä. Hän itse merkitsee kalenteriin, koska Jekku tarvitsee uudet kengät, tulee omatoimisesti tallille kengittämään mussukan ja katsoo itse, minkälaiset kengät me Jekun kanssa tarvitsemme. Viime viikolla Jekulle oli ilmestynyt tällaiset hienot nastat eli hokit kavioon. Jekkua vielä erikseen kehuttiin kun hän oli ollut niin fiksusti koko kengityksen ajan! Nyt siis me Jekun kanssa enää odottelemme pakkasta ja lunta, että pääsisimme metsäteille rallittamaan! Sen verran me varaslähtöä otimme Jekun kanssa talveen että kokeilimme jouluvaatteita viikonloppuna. Eikö hän olekin söpö uudessa tonttu/porolakissa?

Jekun tonttulakki aiheutti jonkunverran kateutta tallikavereissa, joten ehkä muutkin hepat saavat tänä jouluna omat tonttulakit. Tallille on siis edelleen hyvä meininki! Tallilta muuten tytöt uhosivat, että jos talonrakennus ei muuten onnistu, niin aina tallilta löytyy käteviä naisia myös raksahommiin! (you know, se pohjalainen itsetunto).  Tässä vielä kuva tyttöjen tämänpäiväisestä taidonnäytteestä, hepoille asennetaan tässä omaa solariumia... Kuka sanoi, että pituus on rajoite?